Somalit ovat valloittavia perheenjäseniä. Ne ovat täynnä rakkautta, uteliaisuutta, seurallisuutta ja toimeliaisuutta. Hetkessä somppu voi muuntautua arvokkaasti alamaisiaan tarkkailevasta kuningattaresta leikkisäksi foliopalloa metsästäväksi luonnonvoimaksi. Ja mitä tahansa oletkin kotonasi tekemässä, oleta että somppusi osallistuu! Sompun luonne taipuukin hyvin erilaisiin harrastuksiin, kuten kissa-agilityyn, temppujen kouluttamiseen sekä valjasulkoiluun. Kääntöpuolena tosin on se, että harva paikka asunnossa jää aktiiviselta sompulta tutkimatta ja auta armias jos jossain on raollaan oleva kaapin ovi, niin pakkohan se on tarkastaa. Ties mitä siellä muuten lymyäisi.

​

Kaiken tämän toimeliaisuuden myötä voisi olettaa, että somput eivät olisi sylikissoja, mutta ainakin omakohtainen kokemukseni puhuu toista: välillä tuntuu että syli on liian pieni kaikile halukkaille ja yöllä ei uskalla liikahtaa, kun somppu on valinnut arvoisan lepopaikkansa päältäsi. Sylissä viihtyminen toki on yksilöllistä, mutta vaikka somppu ei syliin sitten haluaisikaan, lyön vaikka vetoa, että se valitsee nukkumapaikkansa sopivan läheltä rakasta ihmistään.

​

Luonteensa puolesta somppu viihtyy paremmin seurassa kuin yksin. Siksi voikin olla hyvä miettiä, olisiko perheeseen mahdollista ottaa kahta kissaa yhden sijaan. Toki somali pärjää myös ainoana kissana, mutta seurallisena olentona pitkät yksinolot voivat käydä tylsiksi. Toisaalta, seurallisuudestaan huolimatta osa sompuista voi kokea jäävänsä paitsi ansaitsemastaan huomiosta suuressa kissalaumassa.

​

Somalien ääntely on melko vähäistä (toim. huom. paitsi kiimassa) ja äänenvoimakkuus miellyttävä. Enimmäkseen somput juttelevat kujerrusta muistuttavalla ääntelyllä, joka voi yhdessä tarkkaavaisen katseen kanssa harhaannuttaa omistajaa uskomaan, että tämä minun pörröinen oravanihan on älykäs kuin Einstein ja ulosanniltaan kaunopuheinen kuin Shakespeare! Ja onhan se.

​

​