SOMALIKISSA
HISTORIA
Somalikissa on läheistä sukua abessinialaiselle, minkä vuoksi toisen historiasta on lähes mahdotonta puhua ilman toista. Abessinialaisen historia ulottuu kauemmas kuin somalin, joskin sen tarkka alkuperä on ajan saatossa hämärtynyt. Tarinat alkuperästä kuitenkin elävät - vai eikö ole mukava ajatella, että abessinialaiset polveutuisivat suoraan muinaisen Egyptin pyhistä kissoista? Viimeaikaiset geneettiset tutkimukset kuitenkin sijoittavat kissarodun alkuperän pikemminkin Intian suuntaan. Ensimmäiset viralliset merkinnät rodusta taas ovat 1800-luvun lopun Britanniasta.
Miten abessinialaisista sitten päästiin meidän kaikkien sydämet varastaneisiin somaleihin? No, toisen maailmansodan jälkimainingeissa abessinialaiskissojen kanta pieneni huomattavasti ja rodun elvyttämisen myötä abessinialaiseen geeniperimään löysi tiensä myös pitkäkarvaisuuden aikaansaava geneettinen variaatio. Tämän myötä abessinialaispentueisiin syntyi silloin tällöin pitkäkarvaisia yksilöitä, joita alkuun pidettiin ei-toivottuina. Muutamat kasvattajat kuitenkin innostuivat noista puolipitkäturkkisista pennuista ja alkoivat kasvattaa niitä erillään. Virallisesti somali on erotettu abessinialaisesta sisarrodustaan 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.
Somalit ovat valloittavia perheenjäseniä. Ne ovat täynnä rakkautta, uteliaisuutta, seurallisuutta ja toimeliaisuutta. Hetkessä somppu voi muuntautua arvokkaasti alamaisiaan tarkkailevasta kuningattaresta leikkisäksi foliopalloa metsästäväksi luonnonvoimaksi. Ja mitä tahansa oletkin kotonasi tekemässä, oleta että somppusi osallistuu! Sompun luonne taipuukin hyvin erilaisiin harrastuksiin, kuten kissa-agilityyn, temppujen kouluttamiseen sekä valjasulkoiluun. Kääntöpuolena tosin on se, että harva paikka asunnossa jää aktiiviselta sompulta tutkimatta ja auta armias jos jossain on raollaan oleva kaapin ovi, niin pakkohan se on tarkastaa. Ties mitä siellä muuten lymyäisi.
​
Kaiken tämän toimeliaisuuden myötä voisi olettaa, että somput eivät olisi sylikissoja, mutta ainakin omakohtainen kokemukseni puhuu toista: välillä tuntuu että syli on liian pieni kaikile halukkaille ja yöllä ei uskalla liikahtaa, kun somppu on valinnut arvoisan lepopaikkansa päältäsi. Sylissä viihtyminen toki on yksilöllistä, mutta vaikka somppu ei syliin sitten haluaisikaan, lyön vaikka vetoa, että se valitsee nukkumapaikkansa sopivan läheltä rakasta ihmistään.
​
Luonteensa puolesta somppu viihtyy paremmin seurassa kuin yksin. Siksi voikin olla hyvä miettiä, olisiko perheeseen mahdollista ottaa kahta kissaa yhden sijaan. Toki somali pärjää myös ainoana kissana, mutta seurallisena olentona pitkät yksinolot voivat käydä tylsiksi. Toisaalta, seurallisuudestaan huolimatta osa sompuista voi kokea jäävänsä paitsi ansaitsemastaan huomiosta suuressa kissalaumassa.
​
Somalien ääntely on melko vähäistä (toim. huom. paitsi kiimassa) ja äänenvoimakkuus miellyttävä. Enimmäkseen somput juttelevat kujerrusta muistuttavalla ääntelyllä, joka voi yhdessä tarkkaavaisen katseen kanssa harhaannuttaa omistajaa uskomaan, että tämä minun pörröinen oravanihan on älykäs kuin Einstein ja ulosanniltaan kaunopuheinen kuin Shakespeare! Ja onhan se.
​
​
luonne
ulkonäkö
Somalilla on puolipitkä silkkinen turkki, jonka ticking tekee siitä eloisan ja moniulotteisen. Somalien turkin tickingillä tarkoitetaan sen selkäpuolen jokaisessa yksittäisessä karvassa olevaa raidoitusta, joka on kissan päävärin mukainen. Somalikissan FiFessä hyväksyttyjä värivaihtoehtoja on kahdeksan. Perusvärejä ovat riista (ruddy), sen diluutio sininen (blue), punainen (sorrel) sekä sen diluutio beige (fawn). Diluutiolla tarkoitetaan että värien geneettinen alkuperä on muutoin sama, mutta niin sanottu diluutiomuunnos määrää kissan turkin lopullisen ilmiasun. Neljän perusvärin lisäksi niistä löytyvät myös harvinaisemmat hopeamuunnokset, jotka ovat mustahopea, sinihopea, punahopea ja beigehopea. Perusvärien pohjaväri on lämmin kun taas hopeamuunnosten pohjaväri on nimensä mukaisesti lähes hohtava valkoisuudessaan.
​
Somalin vartalo on sopusuhtainen ja elegantti, mutta silti jäntevä ja voimakas. Elenganttiutta korostavat sirot raajat ja pienet tassut, jotka saavat aikaan illuusion ikään kuin varpaisillaan kävelystä. Aikuisen somalinaaraan paino on noin 3-4 kg ja uroksen 4-6 kg. Sompun pää on kiilamainen ja ääriviivoiltaan pehmeä. Suuret korvat sijaitsevat hieman pään sivuilla ja ovat kuin antennit jotka kartoittavat jatkuvasti ympäristöään. Myös sompun silmät ovat kuin suuret mantelinmuotoiset jalokivet, jotka voivat väriltään vaihdella kullan, meripihkan tai vihreän eri sävyissä. Silmien ympärillä olevat tummat rajaukset sekä kissan kasvojen kuviointi tekee somalista hyvin ilmeikkään kissan.
ulkonäkö
Lähteinä käytetty: TICA - The International Cat Association & Somakiss RY
Rotuyhdistyksemme on Somakiss RY, jonka sivuilta löytyvät kattavat tiedot rodusta, pennun hankinnasta ja muista mieltä askarruttavista asioista. Voit aina myös kysyä minulta jos jokin askarruttaa!
Lisäksi voit tutustua Suomen Kissaliiton sekä kansainvälisen FIFE:n sivuihin, joilta löytyy paljon hyödyllistä tietoa rotukissojen kasvattamisesta sekä hoidosta.